Tein tänään ehkä elämäni rumimman smoothien.
Tai siis pirtelön. Suomeksihan smoothie on pirtelö. Jännä ettei kukaan enää käytä sitä sanaa, niin kiva ja pirtsakka vielä kun on. Lapsena Itiksen ostoskeskuksessa hengatessa arvottiin aina meneekö taskurahat pehmikseen vai pirtelöön. Onko pehmiksiä muuten vielä olemassa, vai onko sekin nykyään softie?
Joka tapauksessa tällä kertaa #raakavegaanismoothiessani oli sattumanvarainen valikoima hedelmiä ja eilinen porkkanaraaste, jotka ovat peräisin lähimarketin roskiksesta. Oikea kestävän kehityksen paleo-välipala urbaaniin metsästäjä-keräilijä-tyyliin.
Itse tehtyä kasvimaitoa laitoin sekaan myös. Ei varsinaisesti siksi, että terveellisen ja mallikaan elämäni täydellistäisi #puhdas ja #prosessoimaton vegaaniruoka, vaan koska sairaspäivärahat tulee vasta myöhemmin tällä viikolla. Niukkuus lisää tunnetusti innovaatioita.
#Smoothieni oli paksu, väriltään oksennuksenkirjava mömmö ja lisäksi limaista, koska liotin sekaan pellavansiemeniä. Niin ruma etten laita tähän kyllä mitään kuvaa.
Muutenkin söin sen jo, ja eihän mulla sitäpaitsi ole kameraa tai älypuhelinta. Ihme välineurheilua nämä elämäntapapostaukset!
Että ruokabloggaajille hyvää elämää vaan!