Once I had a dream…

Lapsuudessani näkemistäni unista muistan jokseenkin kirkkaasti vain muutaman. Niistä kaksi käsitteli jonkinlaista suurta katastrofia.

Toinen yhdisteli vanhoja amerikkalaisia elokuvia, 1800-lukulaista pukudraamaa ja äärimmäisiä luonnonilmiöitä surrealistiseksi kokonaisuudeksi, jonka päätteeksi isäni muuttui Aladdiniksi ja taisteli itähesinkiläisen lähiön parkkipaikalla jonkinlaista Godzilla-hahmoa vastaan (ei siitä sen enempää).

Toinen unimuistoistani sijoittuu Bush juniorin valtakaudelle, aikaan ennen Irakin pommituksia. Höyhensaaret muistuttivat erehdyttävästi vanhan kouluni päärakennusta, jonka käytävillä palloilin vanhojen tuttujen kanssa. Pihalla tohistiin juuri alkaneesta, globaalista biokemiallisesta sodasta. Kuollettavan myrkyllinen kemikaalipilvi oli parhaillaan leviämässä maailman joka kolkkaan, mutta ei ollut vielä ehtinyt Suomeen asti.

Unessa menin kotiini, jossa minä ja perheeni pakkasimme ripeästi mutta tyyninä tavaramme. Pihamaalle kerääntyi vähitelleen ihmisiä naapurustosta tähystelemään merta ja taivaanrantaa. Pakattuamme lähdimme reppuinemme ja laukkuinemme muiden mukana meren rantaan odottamaan maailmanloppua.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *