Minä jos joku rakastan listoja.
Viime viikko oli alkujaan paska viikko. Tai sanotaan että oli muutama erittäin huono päivä. Tunsin olevani luuseri, kallisarvoisen hapen kuluttaja, maapinta-alan viejä, ihmisturhake. Huono omatunto louskutti leukojaan, enkä mielestäni ollut saanut aikaan yhtään mitään (joo, olen virallisesti sairaslomalla).
No kyllähän se olo sitten tasaantui, ja äkkäsin laatia listan kaikesta viime aikoina tekemästäni. En nyt ihan jokaista tiskaamani astiaa kirjannut, mutta kaiken vähänkään erityisen, mieltä painaneen tai normaalisti haastavan. Keksin lähimenneisyydestä 24 työmäärältään ja tärkeydeltään vaihtelevaa asiaa.
Onhan tämä tavallaan neuroottista oman tärkeyden ja tuottavuuden itselle profiloimista, mutta jos se parantaa oloa, niin oikeastaan aivan sama. On eri asia lamaantua tekemättömien asioiden edessä kuin päättää, että minulle on nyt tärkeää olla tekemättä mitään — ja laskin kyllä myös omien tunteiden ja jaksamisen kartoittamisen tehdyksi asiaksi. Sitäpaitsi en tietääkseni tehnyt mitään erityisen tuottavaa, että se siitäkin taakasta.
En myöskään tehnyt paljoakaan asioita joita piti, vaikka siihen olisi ollut paljon aikaa. Ahdistumisen ja lamauttavan itsesyytöksissä luuppaamisen sijasta on kuitenkin helpottavaa hahmottaa se (yhteiskunnan tai kalenterin mielestä) väärien asioiden paljous, jota on tehnyt vähintäänkin kadehdittavalla tarmolla ja spontaaniudella.