Hauki on kala, rikkuri on rikkuri ja pääministeri on kohta ex-pääministeri

Joskus unohdan miten ylimitoitettu usko itseen voi olla ihmisellä, joka on niin etuoikeutettu että kuvittelee kaiken oppimansa, hyvinvointinsa ja menestyksensä omaksi ansiokseen.

Puhun tietenkin kokoomusnuorista ja muista huonostivointivaltion innokkaista tukipylväistä, jotka ovat keksineet lähteä suurlakkopäivänä joukolla talkoilemaan muiden työpaikoille. Ihan oikeesti, ette voi olla tosissanne. Tiedän: ei ole niin kauheasti tarvinnut elämässä ajatella asioita huonompiosaisten vinkkelistä. Että monella on ollut elämässä myötätuuli, pappa joka betalar vähän ekstra opintotuki, edessä loistava tulevaisuus,  että ihan kenestä tahansa joka haluaa, mutta varsinkin teistä, voi tulla isoina pääministereitä.

Olitte kuinka Hienoja, Hyviä ja Menestyneitä Ihmisiä tahansa, te ette syntyneet komennuksesta arkipäivänä kahdeksan tunnin aikamarginaalilla ettekä varmasti sairasta vain silloin kun terveysasema on auki. Ette viljele syömäänne ruokaa, saati aja sitä rekalla etelän pelloilta tänne Suomeen. Ette hoida omaa jätehuoltoanne tai valmista vessapaperia, johon pyyhitte pyllyänne joka päivä.

Ilman lastenhoitajia, lastentarhanopettajia, luokanopettajia, sairaanhoitajia, lähihoitajia, bussikuskeja, ahtaajia ja siwan kassaa te ette olisi yhtään mitään.

Silti yhteiskunnan yläkerroksiin on iskostunut harhaluulo, että nämä työt ovat vähempiarvoisia kuin, sanotaan, vaikkapa EK:n viestintäpäällikön.

Koksupäissä stormatessa on päässyt unohtumaan, että juna on liikenneväline tasan niin kauan, kun sitä ajaa kuljettaja. Muutoin se on vain juna.

Moppi jynssää lattiaa vain jos sen varressa heiluu siivooja, ja pamppu heiluu kun sen päässä on ohrana. Kun siivooja menee lakkoon, siitä tulee sotku. Poliisi laittaisi pampulla siivoojan kuriin, mutta ei ehdi omilta lakkoiluiltaan ja koska täytyy estää anarkisteja puhkomasta renkaita kokoomusnuorten busseista. Moppi on edelleen moppi, tai sitten astalo, mutta pestyksi lattiaksi se ei muutu.

Odotan haaveissani innolla päivien mittaisiksi venyviä yleislakkoja, joiden aikana laitatte omat päivätyönne, opintonne, lastenhoitonne ja askareenne sivuun ja pidätte pro bono ”yhteiskunnan pyörät pyörimässä” – ajatte tuhansia busseja ja junia, pyöritätte supermarketteja, paperitehtaita ja satamalogistiikkaa, opetatte innovatiivisella pöhinällä autismin kirjon erityisluokkia ja vaihdatte vaippoja ylisuurilta päiväkotiryhmiltä.

Koska näitä töitähän tehdään suu hymyssä ja ohimennen, ihan vain tekemisen ilosta. Ei siinä sen kummempaa erikoisosaamista (tai korvausta) tarvitse, riittää kun on vähän start up -henkeä.

Tsemppiä talkoisiin, mulla on popkornit valmiina.

Ainiin, siitä pääministeristä. Pääministerihän on pääministeri niin kauan, kuin ihmiset viitsivät kuunnella pääministerin tarinoita televisiosta, purra hammasta ja tehdä mitä käsketään. Kun televisiot pannaan kiinni ja ihmiset suuntaavaat kadulle laittamaan asiat yhdessä parempaan järjestykseen, pääministeristä tulee helposti ex-pääministeri.

Comments are closed.